Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Reviews

Some of the feedback we've received:

 

Helsingin Sanomat 2.7.2017 Arto Pajukallio

 

Konserttiarvostelut    |   Konserttiarvostelu

Little Steven ja 14-henkinen The Disciples of Soul -orkesteri huipensivat Puistobluesin – ja ”roskislavalta” löytyi kotimainen helmi

 

KONSERTTIYLEISÖN kävelyreitin varrella piskuisella ”roskislavalla” ja myöhemmin olutteltassakin esiintyneen Black River Bluesman & Bad Mood Hudson -duon raa’an alkuvoimainen minimalismi pohjaa modernia bluesia jo pitkään rikastuttaneeseen pelkistämisen trendiin. Kotikutoisten sikarilaatikkokitaroiden soitinperheestä kehitetty lowebow, ”slidetikku bassokielellä”, soi alkuvoimaisen verevästi.

 

 

Rick Saunders, Real Deep Blues 24.6.2016:

http://realdeepblues.blogspot.fi/search/label/Black%20River%20Bluesman

This Finnish-punkass-distorto-rural-downtown- country-blues duo is a gift for fans of blues-infected music...more Stooges than Son House, less International Blues Contest contestant, more a band you want to hear when you need a good, weird, alt-blues ass-kicking.  

Guitarist Black River Bluesman & drummer Bad Mood Hudson are Super-Alien knuckledraggers, primal rock blues scientists, delta garage band dirt metallurgists. Precise in their riffs, dancing around each other with each change, a united front against boring, automatic safety blues. They're a great European representative of the so-called,"punk blues" genre (whatever that is) in that they're like a punk band that decided to play non-overtly sexy grooves, instead of music to yell at people with. 

Their sound a stylish savagery, a turquoise crushed- velvet pummeling, powered by guitarist Jukka Juhola's exclusive use of a series of Memphis-built Lowebow guitars, cigarbox and cigarbox-esqueguitars known for their broomstick-like dowl necks and hand-wound pickups, all hand-built by one of a kind luthier John Lowe aka Johnny Lowebow

Drummer Bad Mood Hudson is rock solid and deeply in the pocket, with a groove any North Mississippi guitarist would dig rolling with. He swings as hard as a good metal drummer 
should, while building a solid corrugation for Jukka and his slide-driven Lowebow guitars to walk on. Solid, but not without soul. They bring mystery back to blues, that creepy feeling I get...that frisson I feel when the music is right. Black River Bluesman & Bad Mood Hudson are right.

I've been following these guys for ages it seems and they only get more refined in their rawness, more punk/metal, but at the same time deeper into blues, retaining the forms, yet expanding on energy and distortion. 

From the punk-blues of title-song, Moonshine Medicine, to the stripped down Lowebow slide and washboard Chicken Song (because what blues album is complete without a chicken song? Ask Hasil Adkins!) to the JSBX super blues rock action of Candy Box Blues (note to someone: make a video for this song of a 1967 Ford F-250 dragging a chainsaw down a gravel country road.) Up next is Gasoline, which rocks a sort of Finnish T-Model Ford meets (the) Melvins blues-sludge. The Sex Pistols-y blues stomp of Digital Ghost is followed by the joyous Lowebow guitar homage of Going Down With A Lowebow. Jukka and Hude rock as one, get down as one. They are a matched, but slightly cracked (cracks filled with gold) pair. They compliment each other's playing, yet rock on their own.

It's a primitive, yet Now sound, hearing Jukka aka Black River Bluesman simultaneously playing the bass and the guitar via one of his Lowebow Guitars, as Hude aka Bad Mood
Hudson regulates like a swingin' jack-hammer. To me, their music is blues, as authentic as South Anywhere, or Northern Nowhere as the case may be. It's a natural sound. It's based in American blues, sure...what isnt anymore? But, it's their own thing. It is to my hearing, hybrid Finnish blues. Local and international. Jukka and Hude doing what Iggy tried to do covering Junior Kimbrough. In Finland. I wanted to know more. 

 

Aamuset 18.08.2016 Ilkka Lappi:
Kuuntelussa: Raakaa Suomi-bluesia

Jos Black River Bluesmanin eli Jukka Juholan ja Bad Mood Hudsonin eli Antti Huttusen yhteistyötä pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, sopivin sana olisi alkuvoimainen. Kaksikon musiikki on paitsi erittäin laadukasta myös selvästi tämän päivän valtavirrasta erottuvaa.

Kaksikon tuorein levy Moonshine Medicine on raakaa ja konstailematonta bluesia suoraan rämemailta. Aina tarpeellista vaarallisuuden fiilistä on myös riittävästi matkassa.

Kuvitelkaapa syrjäinen baari jossain metsän keskellä. On myöhäinen ilta. Pimeä on jo laskeutunut. Baarin sulkemisaika lähestyy ja ovi on jo lukittu. Vesisade piiskaa peltikattoa. Baarissa on enää kourallinen ihmisiä ja kaikki juovat omissa oloissaan. Sade on aiheuttanut sähkökatkon ja baarissa palavat kynttilät. Yhtäkkiä kuistilta kuuluu kolinaa ja ovi väännetään saranoiltaan. Sisään astuu kaksi tummaa varjoa. Et ole ihan varma miten tässä käy.

Siltä tuntuu Moonshine Medicine. Vajaan puolen tunnin rypistys ei anna armoa vaan takoo kuulijaa vasaralla päähän tauotta. Rämisevää bluesia tulee täyslaidallinen. On myös hämmentävää, että suomalainen kaksikko hallitsee näin erinomaisesti Yhdysvaltojen syvän etelän vivahteet ja onnistuu myös kuulostamaan uskottavalta. Black River Bluesmanin ja Bad Mood Hudsonin tekemisissä kuuluu Howlin' Wolfin kaltaisten bluesin virstanpylväiden kaiut.

 

Smack the Jack 14.3.2016:

Jukka Juhola on pitkän linjan bluesmies Mustion suunnasta, deep bluesin erikoismieheksikin mainittu kitaristi ja vokalisti, joka jokin aikaa sitten löi hynttyyt yhteen multi-instrumentalisti Andy Huttusenkanssa. Uusin yhteistyön tuloksista on Moonshine Medicine. Kyllä, miehet vetävät kaksistaan, bassoa ei ole mukana. Lopputulema on syvää räme-räimettä.

Olen ihan rehellinen, että nyt ollaan niin deepeissä tunnelmissa, että en itse tätä ehkä kuuntelisi – tai ainakin tämä vaatii sulattelua ja paljon. Soundi on raa’inta ja rajua perusbluesia, mitä Suomessa ehkä on konsaan tehty – ja toki arvostelijaminäni osaa moista arvostaa. Aivan ainutlaatuisen rankkaa tavaraa. Korvat vuotavat verta kun niitä rassataan perinteisen blueskaavan keinoin kulkevilla nihilistisen rajuilla kappaleilla. Juholan eli Black River Bluesmanin laulu tulee sadan patjan alta ja sen ominaissoundikin sopii rujoon ilmaisutapaan kuin nakutettu.

Biisimateriaali ei ole kovin rikasta mutta yllättävän tiukkoja sovituksellisia ratkaisuja on saatu ihan duona aikaiseksi. Huomaa, että tämä oikeaoppinen blues-poljento ja suorastaan ortodoksinen lähestymistapa on imetty äidinmaidossa. Tästä oikeastaan syvemmäksi ’siniseen’ ei voi mennä. Toki tässä flirttaillaan ihan perinteisen rockinkin kanssa mutta ken tätä kokonaisuutta varsinaiseksi rock-albumiksi nimeää, ei ymmärrä kuulemaansa.

Kymmenen biisiä ei toki sinällään ole paljon mutta kyllä se vaan alkaa tuntua. Onko se hyvä vai huono? Miehet tekevät hommansa hyvin ja oikein. Soitanta suoritetaan sydänverellä ja jokainen sointu ja murahtelu on mietitty. Siksi albumi on oikeastaan enemmän kuin osiensa summa. Paketti kuulostaa valmiilta ja niin kokonaisvaltaiselta, että sitä on ollut omaksuvinaan enemmän kuin yhden levyllisen verran materiaalia sisäänsä. Aika hyvin kaksimiehiseltä orkesterilta. Eihän tätä tottumaton ilman taukoa kuuntele sitten millään.

Millaisenkohan mielenvikaasen menon nämä saavat keikalla aikaan, kun levyllekin vyörytään hullun kiilto silmissä? En ehkä uskalla mennä tsekkaamaan. Pelottavuus ei aina tarvitse verisiä maskeja tai tuplabasariörinää, sen voi tehdä näinkin – alkuvoimaisesti ja genren perinteitä toisintaen. Hurjaa kamaa.

Renek for smackthejack.net

 

 

A review from Norway:
"If you like the Blues, there is a big risk that you'll love this album although it is bone hard and straddle-legged rock. And if you like rock'n roll you'll end up loving this although the bottleneck riffs originate from ancient Delta Blues."
"...sounds like a blues release by Nashville Pussy or gritty Jon Spencer Blues Explosion on steroids..."

Av og til dukker det opp album fra intet, og i tilfellet Moonshine Medicine har jeg en følelse av at det er litt snålt. Snålt fordi det her er snakk om ei beintøff skive midt i mi gate, og jeg har pinadø ikke hørt om noen av dem før. De er fra Finland, og noe av forklaringen ligger nok der, siden mitt bekjentskap til finsk musikk stort sett begrenser seg til The Flaming Sideburns, 22-Pistepirrko og Mirel Wagner. Liker du blues så er faren stor for at du elsker skiva, selv om dette tidvis er beinhard, bredbeint rock, og liker du rock’n’roll så ender du fort opp med å digge dette, selv om bottleneck’en sitter løst og riffene er tuftet på eldgammel deltablues. Alt tyder på at begge disse småskule typene har vært i businessen i årevis, og i ettertid har jeg oppdaget 2011-utgivelsen Double Headed Trouble, som òg er ei steintøff skive. Om du frykter lange, kjipe gitarsoloer, og repeterende riff i det uendelige; slapp av, her snakker vi om 10 låter som går unna på 27 minutter. Jeg rekker ikke bli i nærheten av lei, og det er alltid et godt tegn, spesielt når vi snakker om et album som er sydd over samme lest. Jeg sitter her og tenker at dette høres ut som bluesutgaven av Nashville Pussy, eller seig Jon Spencer Blues Explosion på steroider. Skal du bælme brennvin, eller ønsker å komme i rett stemning før en rocka konsert, så anbefales Moonshine Medicine på det varmeste.

Beste låter: Moonshine Medicine, Latest Stranger, Gasoline 
5/6

http://thewilhelmsens.com/blues/black-river-bluesman-bad-mood-hudson-moonshine-medicine/

------------------

John Lowe 10.2.2016 : 

"The Black River Bluesman and Bad Mood Hudson deliver the goods on Moonshine Medicine . They're in with the big Alligators, Witch doctors, Bumble Bee candy box thieves, Chickens, and Lowebows. Not your soccer mom blues cruise blues. Something more dangerous . It's as if Tony Iommi and Jessie Mae Hemphill had a love child with John Bonham and Sam Carr as delivery doctors. They dig Deep with the Lowebow to tones of earth shaking power and vocals and beats that bring to mind the howl of a beast in the wilds of the Finnish tundra."

---------------------------

Noise.fi

Mikko Nissinen 16.2.2016:

Tänä juurettoman, likaiselta rahalta haisevan, lattean taustamusiikin ja hengettömän hypetyspelleilyn aikakautena on erittäin vapauttavaa tajuta, että jotkut pitkän linjan tyypit ilman mitään hävittävää, keskeltä ei mitään tulevat näyttämään ajattomalla ja epätrendikkään rosoisella osaamisellaan kaikille närhen munat. Tässä tapauksessa nämä närhen munat sattuvat vielä olemaan poikkeuksellisen suuret.

Mustio-Pohja -akselin omat Voodoo-papit: sikarilaatikkokitaristi Jukka Juhola a’ka Black River Bluesman ja Antti “Hude” Huttunen a’ka Bad Mood Hudson ovat monessa liemessä keitetty, vaihtoehtoinen voima-blues-duo, minkä toinen albumijulkaisu kehrää erittäin perinnetietoisesti Syvän Etelän puuvillapeltosoundia, mutta täräyttää samalla perille kuin Muhammad Ali parhaimmillaan. Viisi kertaa jenkeissä rundannut, mm. Finnish Blues Societyn suosituksesta Bluesin mm-kisoihin Memphisin ‘Deep Blues Festival':in Blues Challengeen. Kyseisissä kinkereissä soittanut kombo saattaa hyvinkin tietää tasan tarkalleen mitä tehdä.

Uudessa kuunhohteen keitoksessaan on häivähdys niin Captain Beefheartia, The Stoogesia kuinLed Zeppelinia, mitkä saavat mausteina mustiolaisen käärmekeiton maistumaan entistä tymäkämmältä, bitterisemmältä ja täyteläisemmältä.  Jo alkumetreiltä lähtien aistii, että nyt tästä touhusta on leikki kaukana ja tyyli on ihan omansa. Yhtyeen treenikämpällä nauhoitettu albumi henkii rouheutta ja sisältää munaa joka kunnian sekunti. Moonshine Medicinea rankempaa, svengaavampaa, röyhkeämpää ja seksikkäämpää kotimaista äänitettä saa hakea muutaman vuoden ajanjaksolta. Ensikuunteluilla albumilta koviten allekirjoittaneelle kolahtavat ehdottoman ‘Zeppelin’ -vaikutteinen Latest Stranger, raskas shuffle-blues Bucket Hot Water,väkivaltaiset heavy-bluesit kuten Gasoline sekä Black Bettyn raaseporilainen etäserkku Going Down With A Lowebow eivät jätä sijaa epäilyksille. Jopa albumin konventionaalisempi ja ehkä yllätyksettömämpi osasto: delta blues-henkinen Chicken Song ja klenkkaavasti ruhjova Candy Box Song sekä suoraviivaisen shufflahtavasti jytäävä Digital Ghost purevat paljaaseen pakaraan sähäkästi kuin ärsytetty Teksasin kalkkaro.

Vaikka Juholan ohutääninen laulu ei aina pysykään aivan rekisterissä, tuo tämä pieni puute vastapainoisesti äänitteelle mukaan särmää, inhimillisyyttä ja luonnetta. Useiden kuuntelukertojen myötä Moonshine Medicinelta on hankalaa ja tarpeetontakin nostaa yksittäisiä kappaleita irralleen kokonaisuudesta, koska kokonaisuutena albumi on vaan sen verran helvetin kovaa kamaa, että oksat pois. Moonshine Medicine on yksinkertaisesti jotain pitkään aikaan parasta, tyylikkäintä ja kansainvälisintä juurimusiikkia mitä täältä perähikijältä on maailmalle päästetty ihmeteltäväksi. Black River Bluesman & Bad Mood Hudson nyt vaan tuli ja pisti konstailemattoman kirkkaat pohjat kuluvan vuoden parhaimpien vaihtoehtojulkaisujen laariin. 

arvio: 5/5

------------------------

Wasser-Prawda

Autor Nathan Nörgel Datum 17 Februar 2016  :

Nicht viel Neues aus den finnischen Wäldern: Wenn der Black River Bluesman und Bad Mood Hudson am Schlagzeug loslegen, dann ist es Zeit zum Abrocken. Sie nennen es alt.blues. Man könnte ihre Musik aus als Kreuzung zwischen Bluesrock, Punk und Wahnsinn beschreiben.

Die Songs drehen sich um Alligatoren unterm Bett, eimerweise heißes Wasser, Benzin, Süßigkeiten oder auch mal um digitale Gespenster.

Die zweihälsige Zigarrenkisten-Gitarre legt wie erwartet hypnotische Riffs und die Basslinien gleich mit. Die Stimme von Jukka "Black River Bluesman" Juhola erinnert eher an einen Metalsänger. Und die stampfenden Rhythmen des Drummers haben ihre Wurzeln zwar hörbar in den Grooves der North Mississippi Hills. Aber sie passen gleichermaßen gut in einen Punkschuppen.

Das ist Bluesrock der härtesten Art - wer Spaß am rauhen, unverstellten und dreckigen Garagensound hat, wird das Album lieben. Und da ist es egal, ob es sich um Bluesfans oder Rocker handelt. Wer seinen Blues lieber abwechslungsreich und fein ziseliert hat, sollte den Black River Bluesman nur in kleinen Dosen genießen.

------------------------

 

 

 

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson: "Double Headed Trouble":

 

Album Review by Roosterman
BLACK RIVER BLUESMAN &BAD MOOD HUDSON
“Double Headed Trouble”
Gecko Yell Label
UK Stockist www.rootscd.com

Albums like ' Double Headed Trouble' should come with
a health warning. Not for you dear listener, but for your
neighbours. And for anyone on the route you drive to
work. Or for anyone who lives on your block. You see, '
Double Headed Trouble' is one of those CDs that you
stick in the player and never take out. And it can only be
listened to cranked all the way up to eleven.... Lets be
clear from the outset though - this aint no feel good
blues album. Its heavy. Like really heavy. Its dark and
moody, even sinister at times. But it is a blues album. Er,
no its not, its a rock album. Um... what do the other
critics say? "It is not a blues album but we love it" say
the blues guys. "It is a blues album but we love it" say
the rock reviewers. Good. Glad that's cleared up then....

Although short at around 30 mins, there are some real gems here. Personal highlights include the catchy ' Chicken In The Watch', and the crowd pleaser ' One Too
Many', complete with an (almost) sing along chorus. Madness is
another that stands out for its classic power chords and Sabbath
undertones. To quote the critics again, " If Black Sabbath were
blues artists, this is what they would sound like". At times it is hard
to find it, but the blues is still in there - check out ' Good Thing
Gone Bad' if you need to hear the standard progressions.

Verdict: You need 'Double Headed Trouble' in your life. Your
neighbours will want to hear it too, so crank it up!

'Blackriver Bluesman & Bad Mood Hudson' are Jukka Juhola (Guitars, Vocals) and Andy Hudson (Percussion, Occasional Smiles), who both hail from Finland. Double Headed Trouble is their sixth release, and they have played at festivals all over the planet, including USA, UK, Germany, France, Italy, Czech Republic, Brazil, Nepal, Latvia, Poland, Bangkok, Russia, Finland and Estonia, where they had a hit with 'Watcha Do'. They continue to ignore the mainstream and push the boundries of blues music.
For those who will be catching these guys at 'Boxstock' 2012, or at any of their other Uk dates, dont for one moment think that the recorded material is the full story. Jukka tells me they have a very loose approach to live performances, and often jam out and improvise tracks as they go.
And as one reviewer put it "The best two man trio I ever heard!" RM

 

-------------------------------------------------------

Sludge Swamp review 2011:


Black River Blues Man and Bad Moon Hudson are a duo that plays Blues Rock like The Black Keys do, but play it so LOUD and freakin AMPED UP, its almost a whole different beast. The guitar licks are classic bluesy stuff, like Muddy Waters would play. But its Gritty as hell, distorted and mean. The drums are played with such a fury, they sound like a stampede of angry elephants (i was reminded of Bonham's crushing approach). The vocals come from a dark place too. 

To make this clearer, its blues, but its heavy, its dirty, its vicious, its bleak, its primal. Play this one loud. The slide on "There is No Relief" is so mean and dirty, it made my skin crawl. 

Sludge Swamp
Your source for Sludge, Stoner, and Doom

----------------------


Blues-Finland.com Pasi Tuominen
9.6.2011:

Edellinen Black River Bluesmanin (Jukka Juhola) mestaroima pitkäsoitto oli "Rat
Bone", jonka aikoihin The Croaking Lizard -bändi oli vielä voimissaan.
Uudemmalla albumilla "Double Headed Trouble" miehistö on supistunut kahteen.
Nyt kuullaan primitiivisiä sikarilaatikkokitaroita soittavaa Juholaa sekä rumpali Bad
Mood Hudsonia (Antti Huttunen).

Black River Bluesman on aina kulkenut tallaamattomia polkuja. Asennetta ei
ainakaan heikentänyt parin vuoden takainen matka Yhdysvaltoihin. Sen aikana
Juhola soitti muun muassa USA:n etelävaltioissa sekä Deep Blues Festivalilla
Minnesotassa. Reissulta tarttui mukaan Johnny Lowebow’n käsin valmistamia,
kustomoituja sikarilaatikkokitaroita, jotka ovat Juholan nykytekemisissä
avainasemassa.

Hänen johtoajatuksiinsa kuuluu omiin kappaleisiin nojaaminen. "Double Headed
Trouble" -levylläkin kuullaan vain Juholan materiaalia, yhdessä on tekijänä ollut
myös John Gerhard.

Sikarilaatikkokitarat (erikoisin niistä on kaksikaulainen 'kitarabasso') ovat tuoneet
hommaan uuden ulottuvuuden. Musiikki soljuu aiempaa sulavammin. Bassoäänet
mörisevät saatanallisen matalalla – nyt ollaan paholaisen kanssa paljon aidommin
yhteyksissä kuin useimpien heviressukoiden tekeleillä.

Bad Mood Hudson ansaitsee myös kiitokset työstään. Kompeissa ja filleissä on
terää. Ne pysyvät sopivan selkeälinjaisina. Myös paikoittainen yhteislaulu Juholan
kanssa toimii hyvin.

Black River Bluesmanin ja Bad Mood Hudsonin levyt saati keikat eivät ole niille,
jotka hakevat seksikästä bilemusaa tai siistiä taustamusiikkia. Mutta jos haluaa
uppoutua sydämestä ja sielusta kumpuavaan räimeeseen, tervemenoa
hypnotisoitumaan.

--------------------------------

http://www.reviewtheblues.com/blackriverbluesman.html

July the 30th 2011 by Luc Meert:

Al van bij de eerste beluistering waren we overtuigd....bij de tweede net niet tegen het canvas geslagen en na de derde luisterbeurt wenkte verslaving.
We hebben het hier over “Double Headed Trouble” de fantastische cd van Black River Bluesman & Bad Mood Hudson.
“Wie ?” hoor ik u vragen.   Wel eerlijk gezegd waren deze twee Finnen voor mij ook volslagen onbekend.  Sceptisch waren we niet toen de cd in de bus viel , we hebben al eerder aangename verrassingen gehoord uit het Noorden maar dit nestelt zich toch wel tussen het beste dat er ooit van die kant onze richting uit kwam.
Jukka Juhola bespeelt een handgemaakte Johnny Lowebow’s cigar box guitar die aangesloten kan worden op twee versterkers en bestaat uit een bass gedeelte en een ...nou ja...gewoon gedeelte ( bekijk hun “Chicken In The Watch” op Youtube, absolute aanrader).  Het geluid dat hij hier uithaalt is zowat de sound van een complete band.  Met Bad Mood Hudson aan zijn zijde heeft hij voor deze plaat de perfecte kompaan gevonden, heerlijk drummer en percussionist .
Samen zorgen ze dus voor een van de meest intensieve, rauwe, vettige bluesplaten die we de laatste tijd al mogen beluisteren hebben.  De felheid waarmee zij de oude stijl van die heerlijke  Deltablues overgieten met hypnotiserende, aanstekelijke, compromisloze riffs is ronduit indrukwekkend.
Negen tracks op deze release waarvan acht van de hand van Jukka, het andere werd mede geschreven door John Gerhard en in totaal veel te snel afklokkend op een halfuur.  Niet getreurd , de replay toets brengt soelaas.
Nu de White Stripes ermee gestopt zijn wordt het tijd voor de liefhebbers van dit soort muziek om deze plaat te ontdekken.  Liefhebbers van The Black Keys en Seasick Steve of nog RL Burnside zullen deze release ook in de armen sluiten.
Live moet dit spetters geven.  In afwachting dat de heren hun opwachting maken in de Lage landen kunt u zichzelf alvast een plezier doen met de aanschaf van dit album.
Wij bevelen dit van harte aan !

--------------------------------

 

 

 

 

 

 

 

Black River Bluesman: Die Magie des Duos VIII
Geschrieben von: Nathan Nörgel, Wasser-Prawda
Samstag, den 04. Juni 2011 um 01:41 Uhr:


Eigentliich geht ja die Ära des Bluesduos schnell seinem Ende entgegen, seit sich die White
Stripes aufgelöst haben. Doch zum Glück hat das niemand Black River Bluesman und seinem
Schlagzeuger Bad Mood Hudson in Finnland verraten.
Das schönste Zitat, was ich zu dem wundervoll daherrockenden Duo aus dem finnischen
Mustio gefunden habe, muss ich hier in ganzer Länge und Schönheit anführen. Denn was Rick
Sanders 2008 in Deep Blues geschrieben hat, ist treffend. Und ich würde mir einen derartigen
Griff in die Fabulierkiste niemals trauen:
Jukka Black River Bluesman and his Cockroach Combo destroyed the woods and the
mountains around their tiny hometown of Mustio Finland by carving their guitars, drums and
harmonicas from whole ironwood trees with their bare hands and by using John Henry..s twelve
pound hammer (with four foot handle) they beat down those mountains for brass, silver and iron
(and coal to fire this thing) to fashion the rest of the parts they needed. When they were finished
they stomped their thirst with a bottle of RL Burnside..s Bloody mthrfckr and sat down in the full
moon light at that muddy crossroads between Holly Springs Mississippi, Mustio and County
Kisko to play Their raw dirty beautiful Blues...
Rauh, dreckig und hypnotisch - wenn man sich Songs wie "Chicken In The Watch"
anhört, fallen einem keine anderen Begriffe mehr ein. Denn statt mit der Suche nach
Synonymen und Metaphern nickt man rhythmisch mit dem Kopf, stampft mit den Füßen und
greift nach einem leider nicht vorhandenen Glas mit Whisky. Auch wenn die "Cockroach
Combo" mittlerweile nicht mehr existiert und Jukka jetzt mit Hudson als Duo auftritt - es
knallen einem die Riffs um die Ohren, dass es eine Art hat. Vergleiche mit Reverend Peyton
kommen einem in den Sinn - auch hier die drastische und kompromisslose Bluesspielweise, die
nicht nur bei Punks ankommen dürfte.
Wobei Jukka auch noch in anderen Kreisen fast kultische Verehrung genießt. Denn er spielt
eine zweihälsige Zigarrenkisten-Gitarre, die von Johnny Lowebow angefertigt wurde. Kenner
preisen das Teil vor allem für seinen zweiten Hals, der diesen wunderbar dreckigen
Bariton-Gitarren-Sound hervorbringt. Bad Moon Hudson ist in dem Duo allerdings mehr als ein
purer Taktgeber. Er prügelt die Songs voran - und fällt beim Gesang mit ein. Mittlerweile hat
Black River Bluesman schon vier CDs herausgebracht. Sein aktuelles Werk heißt Double
Headed Trouble und wird als Reaktion auf den fehlenden Sonnenschein in der Heimat des
Duos beschrieben. Aber das ist egal. Es rockt auf jeden Fall härter und bluesiger als so
manches andere der überlebenden Bluesduos der Gegenwart.

 

---------------------------------

Wasser-Prawda

Mittwoch, den 22. Juni 2011 um 20:08 Uhr Geschrieben von: Nathan Nörgel

Bluesrock der rauhesten Art servieren Black River Bluesman und sein Schlagzeuger Bad Mood Hudson auf ihrem aktuellen Album Double Headed Trouble. Vergleiche bieten sich an zu Reverend Peyton oder auch zu Künstlern des Fat Possum Labels.

Dass hier lediglich zwei Musiker spielen, fällt nun wirklich nicht auf. Denn Jukka Juhola, der Black River Bluesman aus dem finnischen Svarta und sein schlecht gelaunter Schlagzeuger Andy machen Krach. Rauh schreddert die Gitarre ihre Akkorde, prügelt das Drumkit die Rhythmen. Und da die von Johnny Longbow gebaute Zigarrenkisten-Gitarre zwei Hälse hat, übernimmt Jukka simultan auch noch die Bassbegleitung. Und er jagt die Klänge gleich durch zwei unabhänige Verstärker - man vergleiche hier den Stage-Plot auf dem Cover - und die werden wahrscheinlich mindestens bis 11 aufgedreht. Clean klingt hier wahrlich nichts und auch nicht akademisch abgeklärt. Eher im Gegenteil: Die Songs des Albums erinnern in ihrer Härte oft an Punkrock - oder an wesensverwandte Bands wie die Black Keys (nicht die White Stripes - die waren dagegen zu verspielt und zu poppig stilisiert).
 
Allerdings ist das auch die eine Schwäche, die "Double Headed Trouble" als Album hat: Es gibt zu wenig Abwechslung, auf Dauer (ok, die Platte ist nicht mal 40 Minuten lang) stellt sich beim Hörer eine gewisse Abstumpfung ein. (Auch das erinnert an Alben der Big Damn Band von Reverend Peyton.) Live ist das wahrscheinlich anders, da kann man der schieren Energie der Truppe wahrscheinlich überhaupt nicht entfliehen und ergibt sich den dahinrollenden Boogierhythmen und schwelgt in Erinnerungen an R.L. Burnside an den unvergleichlichen  John Lee Hooker.
 
Aber insgesamt ist "Double Headed Trouble" eine echte Kaufempfehlung für alle Freunde des ungezügelten Bluesrock. Zu kaufen gibt es sie zur Zeit lediglich über die Homepage der Band und über CDbaby. Wenn der Black River Bluesman in der Gegend spielen sollte besteht die Pflicht zum Konzertbesuch.

----------------------------------------


The Blues Report, Blues Underground Network by John Vermilyea :
Thursday, April 7, 2011

There are a lot of Blues bands in Finland, in fact one website I recently went to had over 150 listed, which also included one of my favorites, the Black River Bluesman & The Croaking Lizard. The Black River Bluesman part of that band is none other than Jukka Juhola, one of the better known blues artists in Finland. Over the last few years he and his band has played in over 25 Festivals throughout Europe and has also toured extensively on several continents. Over the last little while, Jukka Juhola has embarked on a solo career with the assistance of his "Johnny Lowebow’s genuine handmade custom cigar-box guitars", for which when he plugs them into two amps "makes the noise of a whole band ". Joining Jukka on his latest project is another well known blues artist, Andy Bad Mood Hudson, a name that Jukka jokingly says Hudson got because of his "cheerful disposition". Andy rounds out this unique two piece band with his expertise as a drummer and percussionist, as well as a great backup singer. Together, they bring us their own special brand of the blues that comes at us with as much intensity and urgency as someone outside trying to light a fire when it's forty below.

"Double Headed Trouble" consists of 9 Tracks of which 8 were solely written by Juhola. The one that was not written by Juhola, Track 6 "Madness', has the lyrical credits going to John Gerhard with the musical credits going to Juhola and Gerhard.

"Double Headed Trouble" is not an overly long Album, clocking in a just under 30 minutes, but the appetite for more is easily quenched simply by hitting the replay button, which I am sure you will do, as I have, often.

Describing the music that is on "Double Headed Trouble" is not overly easy, but lets just say that if Black Sabbath were blues artists, this is probably what they would sound like, especially if you throw a little Jim Morrison and Tom Waits into the mixture and stir occasionally with a little bit of Punk.

Now one may think that the sound would be a little thin on "Double Headed Trouble", considering it is just 2 artists performing on this album, but let me tell you that you would be dead wrong. "Double Headed Trouble" comes at you with all the ferocity and sound that you would have expected to have come from a much larger band, something that pays homage to just how good Jukka “Black River Bluesman” Juhola and Andy Bad Mood Hudson are as artists.

With "Double Headed Trouble", Juhola and Hudson have managed to take the blues right to the edge and in doing so they have managed to also bring us a lot closer to it's raw origin. They managed to do this by taking the old style Mississippi Delta Blues and basically tearing it a new one, giving us something fresh and new, with the essence and respect for the old and pure. This sense of simplicity and creativity does not stop with their music, but has also carried on to the cover art they chose for this album, which is basically a drawing of their stage plot setup. A very unique approach to cover art.

With "Double Headed Trouble", as with the other music I have had the good fortune listening to by Jukka “Black River Bluesman”, I also give it my highest rating, Five *****. Once again Jukka “Black River Bluesman” has managed to create, with the help of Andy Bad Mood Hudson, a great representation of the Old Blues played at it's most Modern.

Excellent CD... Thoroughly enjoyed them... Highly Recommended...

---------------------


Il Manifesto:
lunedì 28 marzo 2011

BLACK RIVER BLUESMAN BAND
DOUBLE HEADED TROUBLE (JJ2010)
 Ne abbiamo già parlato in passato e non solo per Black River Bluesman Band, ma anche per altre formazioni: in Finlandia si suona. E anche bene. In questa nuova uscita Jukka Juhola (titolare del progetto) asciuga la formazione e si presenta accompagnato dal sodale di sempre, il drummer Bad Mood Hudson. La voce è sempre cavernosa, graffiata ed evocativa. Il suono della chitarra è ancora più ricco, grazie a un doppio manico costituito da una baritono e da una cigar box. Risultato: nove ottimi brani autografi (peccato troppo corti) di hill country blues elettrico, arricchito da scaglie impazzite di punk & grunge (Madness, Sit and Burn). Ma solo scaglie. Apici: la devozione a Burnside & co., al meglio espressa in There's no Relief e One Too Many. (g.di.)

------------------------

 

January 21, 2011 · 3:24 pm

www.cigarboxguitar.com by Nick Redditt:


Finland has 187,888 lakes and 179,584 islands, but only one Lowebow. Jukka “Black River Bluesman” Juhola has a sound so unique its turning heads all over the world. Take for instance, the song I kept hearing about from The Deep Blues Festival III was “There is No Relief”. Have you heard this song? Well if you were there and experienced it live now you can own what I found to be the most talked about song performed that weekend. Double Headed Trouble, the 4th release from The Black River Bluesman now available.

Jukka tells a little about were he come from in “There is No Relief”. He sings “16 hours of sunlight in 37 days”. Could this be were Jukka draws his inspiration from for his music? I’m not sure but I can say this; wielding one of only two hand crafted Lowebow’s made by legendary Luthier John Lowe. The Black River Bluesmans’ release of Double Headed Trouble has just what it take to make you just say, “Damn that’s GOOD!” Once again a Lowebow has been paired with a perfect match. Pick up your copy today. Rev.Nix

 

........................

•  Blues Top Ten Albums Here @ Blues Matters HQ – (In no order) March 2011:


BLACK RIVER BLUESMAN & BAD MOON HUDSON – DOUBLE HEADED TROUBLE
CLAUDE BOURBON – WE’LL MEET AGAIN
BIG SHANTY – COLLECTION (2 CD SET)
THE SPIKEDERIVERS – FRONT PORCH SWING
JOHN O’LEARY BAND – TWO FOR THE SHOW
MICK SIMPSON – HARD ROAD
EDDIE MARTIN – FOLK & BLUES
TODD WOLFE BAND – LIVE
VARIOUS – THE ROUNDER RECORDS STORY (4 CD SET)
BUDDY GUY – LIVING PROOF

---------------------

Blues News 2011, Aimo Ollikainen:

Sikarilaatikkokitara-bluesmies Black River Bluesman eli Jukka Juhola on laittanut maailmalle rumpali Andy ”Bad Mood” Hudsonin eli Antti Huttusen kanssa hienostelua karttavan rä(i)mebluesia sisältävän levyn. Meno on niin tylyä kuin vain särökitara ja junttarumpali voivat saada aikaan. Molemmat laulavat, ja laulu tulee jostain viemärin kautta. Ei tätä ainakaan belcanto-laulannaksi voi kutsua – ja silti siinä on kummaa perverssiä viehätystä.

Kun ensityrmäyksestä selvisin, alkoi uhoavan ja uhkaavan räimeen keskeltä hahmottua aivan kelpo sävelmiä. Usein käytetty unisono kitaran ja laulun kanssa on piristävää kieltämättä junnaavan laulannan ja soitannan seassa, kuten aloituskappaleessa Chicken In The Watch.

Täyttä sekoilua tuo Sit And Burn – siis psykedeliaa? Omia suosikkejani ovat viivyttelevän hitaat Gone For Good ja There Is No Relief. Ei tällainen kitararumpu -duo ole mitenkään ainutlaatuinen ilmestys, mutta sille tuntuu olevan tilaustakin, vaikka onhan se soundi hiukan rajoittunutta – mutta nämä äijät soittavat asenteella.

 

----------------------

 

Marko Aho  21.1.2011 Suomen Maaseutumusiikkisanomat:

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson: Double Headed Trouble

Andres Rootsin levyllä vierailleet Black River Bluesman ja Bad Mood Hudson julkaisivat viime vuoden
loppumetreillä omankin uutuuslevynsä.
Aiemmin Cockroach Combo ja Croaking Lizard -bändien kanssa
operoinut BRB on karsinut kokoonpanon minimiin ja hänen seurakseen on jäänyt vain rumpali. Lopputulos ei
kuitenkaan kuulosta siitä ainakaan kärsineen. Kahdestaan nämä herrat saavat sikarilaatikkokitaralla ja rummuilla aikaiseksi melkoisen meiningin. Koska instrumentaatio rakentuu vähistä osasista, niin pienillä muutoksilla saavutetaan tehokkaat nyanssivaihtelut.


Black River Bluesmanin blues ei ole koskaan ollut turhan kaavoihin kangistunutta, eikä häntä ole kahdentoista tahdin perussointukierto isommalti kiehtonut. Hänen tyylinsä on sen sijaan primitiivinen ja hypnoottisen simppeleiden riffien varaan rakentuva dirty blues. Sillä saralla duo tekee hyvää jälkeä nytkin.


Pääosin mouruava slide kuljettaa levyn piisejä voimalla eteenpäin ja avausraita on oivallinen esimerkki siitä mihin kaksikko pystyy. Turhia konstailematon laulumelodia, jota slidekitara uskollisesti seurailee, vaihtelee rankemmin roiskittujen välikkeiden kanssa ja heti kakkospiisissä mukaan heitetään vielä selkeitä punksävyjäkin. Sikarilaatikkokitara pörisee voimallisesti, eikä Hudson päästä rumpujaan vähällä.
Loppupuolella piisiin ilmaantuu myös ”trumpettisoolo”, jolle tuskin olisi Klaus Järvinen levyraatiaikoinaan
lämmennyt.


Tiedän että tämän tyyppisen musiikin yhteydessä pitää aina mainita Fat Possum -artisteja vertailukohdaksi ja
jostain sieltä suunnalta tälläkin kertaa hengenheimolaisia kosolti löytynee. Voisin kuitenkin koettaa hieman kansantajuisemmin todeta, että muutamaa astetta rauhallisemmat Gone For Good ja There Is No Relief toivat ensi kuulemalta mieleen Tuomari Nurmion. Pitkälti saman henkistä loitsuntaa kun Dumarikin on viimeaikaisilla bluespiiseillään harrastanut.


Black River Bluesman ja Bad Mood Hudson saavat yksinkertaisista aineksista kasatun ja varsin simppelein soittopelein toteutetun vaihtoehtobluesinsa toimimaan hienosti. Siellä täällä – esimerkiksi juntaavassa nimiraidassa - mukaan tulevat taustalaulut rikastuttavat äänimaisemaa juuri sopivasti, mutta turha räpellys ja positiivinen reippaus loistavat poissaolollaan. Tunnelma on monin paikoin suivaantunut ja parin otteeseen raivoisakin, mutta mikäpä hätä tässä, kun rokki soi! Levyn loppupuolella tarjoillaan vielä nimiraidan ohella mainio, tasajalkahypyin rokkaava One Too Many, sekä raskassoutuisempi parivaljakko Madness
ja Good Thing Gone Bad.


Omakohtaisiin kokemuksiini nojaten voin suositella, että tämä levy on vaikkapa oivallista autoilumusiikkia sohjon täytteisiin arkiaamuihin, jolloin kaikki kanssa-autoilijat vaikuttavat potentiaalisilta bussimatkustajilta.

----------------

 

" I give these (three) CD's, my highest rating, Five ***** Excellent CD's...  Thoroughly enjoyed them...  Highly Recommended...

When you have listened to the Black River Bluesman, whether incarnated with The Croaking Lizard or The Cockroach Combo, one thing will be certain, you will have listened to one of the best representations of the Old Blues played at it's most Modern. Black River Bluesman knows the Blues and how to make it simply better"

John Vermilyea, Blues Underground Network 2010

----------

Jefferson Bluesmagazine nr 167/2011:

För den nostalgiska bluesentusiasten är nog detta inget att ens överväga. Men det hårda ljudet, det brutala framförandet och syntesen av stilar innehåller en attraktion som är mitt i prick för den rockbaserade blueslyssnaren. Jag gillar skivan skarpt för dess gränsöverskridande steg. (Anders Lillsunde)

 
 

---------------

Salon seudun Sanomat 12.2.2011 veli-Matti Henttonen:

Syvissä mudissa


BLACK RIVER BLUESMAN & BAD MOOD HUDSON: Double Headed Trouble (Bluesman)
Black River Bluesmanin musiikki kulkee yhä syvemmälle bluesin uumeniin. Bluesmanin yhdessä rumpali Bad Mood Hudsonin kanssa työstämä Double Headed Trouble ei enää tarjoile perinteen mukaisia sinisävyisiä soundeja, vaan kuljettaa kuulijan syvemmälle mustalle ja pohjattomalle hetteikölle.
Yhdeksän kappaleen 30-minuuttinen paketti on tehokas ja kokonaisvaltainen setti, joka vangitsee kuulijansa kaikilta osin. Jukka Juhola on löytänyt säveltämäänsä ja sanoittamaansa musiikkin soundin, joka samalla runnoo ja hyväilee kuulijaansa.
Perusbluesin ystäville tämä saattaa olla liian rankka kokemus. Sen sijaan avoimin mielin bluesiin ja rockiin suuntautuvalle Double Headed Trouble on täyttä asiaa alusta loppuun.
Levy on Black River Bluesmanin tähänastisen uran huippu.

--------------

Soul Bag #202/2011:

Les voix des Finlandais Black
River Bluesman et Bad Moon Hudson sont aussi noyées
derrière le système de micro et une musique saturée, batterie
et guitare “cigar box” électrique, jouée en slide. Les rythmes
sont lourds, l’ambiance est sombre. L’intention est
certainement de revitaliser le blues du Delta, mais la
saturation sonore dessert le propos. Out in the woods, One too
many et le morceau-titre sont à écouter.

--------------------

     Soundguardian 16.3.2011


Sa velikom dozom sigurnosti znam i uvjeren sam, da je finski blues glazbenik Jukka Juhola aka Black River Bluesman i dalje čvrsto na onoj odrednici, koja određuje njegov vrlo neobičan pristup prezentacije. Ovaj puta pridružio mu se Bad Mood Hudson te su zajednički snimili novi studijski uradak Double Headed Trouble, kojeg su početkom ove nove godine objavili u vlastitom izdanju.
Budući da u svojoj glazbi ovaj dvojac Jukka Juhola aka Black River Bluesman - cigar box gitara i vokali i Bad Mood Hudson – bubnjevi & vokali preferiraju izričaj R.L.Burnsidea, nije teško razumjeti da je taj i takav blues pomalo neobičan na prvo slušanje. No, kako se stvari razvijaju odnosno, kako se sve više vremena posvećuje slušanju albuma, tako stvari … sve više i više; da tako kažem, sjedaju u uho.

Black River Bluesman i Bad Mood Hudson svoj blues izričaj grade na temeljima, koje je davno postavio legendarni R.L.Burnside. Poznajući blues R.L.Burnsidea odmah treba kazati, kako je to u stvari prezentacija tradicionalnog bluesa na apsolutno modernistički način. Sirova, ritmom nabijena blues podloga kombinira se sa tekstualnim predloškom, koji se opet bazira na osnovama koje proizlaze iz onog poznatog i tradicionalnog Delta blues idioma.

Kada se prevlada početna barijera, taj njegov blues postaje nešto što u vama izaziva plavičaste vibracije, blues Jukka 'Black River Bluesman' Juholae i Bad Mood Hudsona vodi Vas na ishodište, tamo gdje je blues začet … na Delti Mississippija. Taj i takav blues je opor, sirov, prepun zgusnuto nabijenih emocija, taj blues svoju ljepotu isijava kroz pravu poplavu blue tonova koji proizlaze iz gitare i vokala Black River Bluesmana ali i vokala i bubnjeva Bad Mood Hudsona. Oni zaista svojim upornim radom potvrđuju svoju duboku opredijeljenost prema tradicionalnim vrijednostima Delta bluesa. Stoga uopće ne čudi kako je album Double Headed Trouble pravi pokazatelj njegove kompletne glazbene osobnosti. Album je snimljen u Pulu Studiju u Helsinkiju uz zajedničku produkciju.

Kod nas u Hrvatskoj rijetko se može čuti blues, koji nam dolazi iz daleke i hladne Finske.. Blues koji nam donose Jukka 'Black River Bluesman' Juhola & Bad Mood Hudson, svakako ima svoju draž i stoga album Double Headed Trouble treba poslušati. Možda ćete se ugodno iznenaditi, kao i ja osobno. Ovdje moram spomenuti pjesme : Gone For Good, slojevitu Madness, One Too Many, naslovnu Double Headed Trouble te zatvarajuću Good Thing Gone Bad.

PREPORUKA:
Ako očekujete blues, koji svi poznajemo na albumu Double Headed Trouble istog nećete naći.

Ali ako očekujete blues u kojem se tradicionalnim formama prilazi na sasvim novi način, onda se na pravom mjestu.

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson albumom

Ako očekujete blues, koji svi poznajemo na albumu Double Headed Trouble rade ono što ste do sada mogli jedino čuti ako ste štovatelj djela nažalost pokojnog R.L. Burnsidea. Ono što je svakako vrlo bitno za istaknuti da je u svakom dosadašnjem projektu Jukka Juhola aka Black River Bluesman bez obzira s kime radi, izuzetno originalan i jedinstven, stoga ako volite nešto drugačije i neuobičajeno… i ako dođete u prigodu… svakako poslušajte album Double Headed Trouble.

-----------------------


Desibeli.net Ilkka Valpasvuo 13.02.2011

Kuutisen vuotta sitten viimeksi Desibeli.netissä arvioitu sikarilaatikkokitara-bluesmies Black River Bluesman alias Jukka Juhola soitti silloin taustayhtyeineen hienostelua karttavaa rehellistä bluesia. Andy ”Bad Mood” Hudsonin kanssa muodostettu kitara-rummut duo jatkaa deltantuoksuisesti saman ytimen äärellä, vaikka tiivistyykin ehkä jo pienen kokoonpanon ansiosta uskoakseni entistä vahvemmin biisien rupisien ytimien äärelle. Yhdeksän biisin ja vajaan puolen tunnin kokonaisuuden joukosta leimahtaa ilmoille sen verran paljon mutaista suonpiennarta, rupea, hikeä ja muuta visvaa sekä psykedeelistä voodoo-uhkaa että touhussa on riittävästi munaa ja imua myös ns. setä-bluesin inhoajille. Kyllä se autotalli on tässä yhtä lailla läsnä. Ja eläimellinen libido. Vanhaan aikaan olisi kyllä lukittu tyttäret visusti sisään kun nämä herrat saapuvat kylänraitille…

Junnaus puskee yhtä lailla soitosta kuin Bluesmies Juholan laulusta. Maisemat ovat kohtuullisen synkeitä, jotain pahaa on ilmassa. Laatikkokitara puskee raskaalla säröllä, tahdinpito on keskimäärin vaanivan huohottavaa ja psykedeelinen usva peittää kaksikon pimenevän nummen varjoihin. Double Headed Trouble on alusta loppuun soundillisesti sekä tyylillisesti herkullinen ja vaikka touhu ei täysin ainutlaatuista olekaan, on herroilla juuri oikeanlainen draivi potkia mutaista bluesmuulia liikkeelle. Entä biisikynä? Ei huono, sanotaan että tasaisen vahva. Laukkaava Chicken In The Watch ja raskaammin puksuttava Sit And Burn molemmat toisaalta toisintavat lajiaan kohtuullisen uskollisesti mutta samoin molemmat onnistuvat tuomaan sen parhaita puolia toimivasti esille. Silti vastapainona soiva viipyilevämpi verannalla istuskelu Gone For Goodin tai There Is No Reliefin tapaan nousee avainasemaan. Duo onnistuu nimittäin niissä kiivaampia kohtiakin herkullisemman heruttamaan sieltä pimeältä, melankoliselta ja pirulliselta puolelta. Hitikkäin yksittäinen veto taitaa olla levyn pisin raita, lähes viisiminuuttinen Madness. Iäisesti poissa, istu ja pala, ei helpotusta, jotain on ulkona metsässä, hulluus, pieleen menee, kaksin verroin ongelmia… kuvasto on tylyä, mutta soiton intohimo herättää sen eloon. Tuoretta multaa.

--------------

Blues-Finland.com 25.2.2011 Pasi Tuominen: 

Andres Roots ”Roundabout” CD 

….Levyn voittajabiisi on sijoitettu listan toiseksi viimeiseksi. Roots ja
suomalaiskaksikko Black River Bluesman – Bad Mood Hudson (Antti Huttunen)
paiskaavat tiskiin kappaleen "Watcha Do". Huttusen tanakka rumpukomppi ja
Juholan matalalta mörisevä baritonisikarilaatikkokitara pohjustavat mahtavasti, ja
Rootsin slide-kitara naukuu kuin viimeistä päivää.

Umpisimppelit säkeistöt yhdistyvät kertosäkeen melodiantapaiseen
saumattomasti. Samalla tavoin kontrastia on tekstien käsittelemissä dilemmoissa:
kun sinulla on töitä, mutta et halua nousta vuoteestasi; kun sinulla on rahaa,
mutta haudot sitä pankkitililläsi, ja niin edelleen. "Mitäs sitten teet" kysytään
kertsissä ja voimatrio antaa siihen soittamalla vastauksen – rokataan ja
ravistellaan huolet taivaan tuuliin!

Albumilla ei ole varsinaista maaottelumeininkiä, vaikka kansalaisuuksissa löytyy.
Silti nostaa tervettä ylpeyttä rintaan, kun suomipoika hoilaa muut täysin suohon….

----------------------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

• "I really like the CD. It has good playing combined with a rawness and personality that makes the music something different and better than your everyday blues records. I’d be happy to try to help you get some shows over here where I can if you come over.”
 Amos Harvey, producer and former Fat Possum Records tour manager, USA

---

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

•"Musicians from Finland deserved the special attention. Nobody expected that from such cold country would come so fiery formation as Black River Bluesman.

This quartet attacked Torun's audience with the dose of blues mixed mainly with Hooker's boogie and elements of postpunk sounds. Plus good vocal of Jukka Juhola. All resembled not-well-known sound straight from American label Fat Possum."
 Magazine Twoj Blues

-------

 

 

 

 

 

Lauantai-illan ratoksi oli ympäri kaupunkia tarjolla useita musiikillisia mahdollisuuksia, joista selvästi mielenkiintoisin oli Blues Baarissa soolokeikan heittänyt Black River Bluesman ja niinpä siis suunnistinkin tähän ainutlaatuiseen musiikkibaariin Rautatienkadulla ja sanonpa vaan, ettei valinta olisi parempi voinut olla.Näin valokuvaajan kannalta voisi kyllä hiukan lisätä valoa esiintymisnurkkaukseen, mutta muuten ilta oli aivan täysosuma.

Mustan virran bluesmies eli porvarilliselta nimeltään Jukka Juhola soitti keikalla pääosin omia kappaleitaan. Poikkeuksen tekivät Willie Dixonin "Spoonful" ja Robert Johnsonin "Dust My Broom", joista varsinkin edellinen oli niin hurja versio, että eräs paikalla ollut bluesmuusikko oli todella tohkeissaan ja melkeinpä lupasi olla enää ikinä soittamatta tätä klassikkoa, koska kuulemma ei ikinä pääsisi samalla tavalla alkuvoiman ytimeen, kuin juuri olimme kuulleet. BRBM:n versio oli todellakin maanjäristyksen ja raivoisan ukkosmyrskyn yhteenliittymä, mutta ei tätä upeata kappaletta nyt kuitenkaan ehkä sen takia kannata hylätä. Bluesmanin omat kappaleet ovat harvinaisen tylyjä, raivokkaita ja laimentamattoman juurimehun kastelemia kouraisuja elämän kitkerimmistä tunnoista, joita kuunnellessaan musiikin rakastaja ei voi kuin ihmetellä, että miten joku voikin tehdä tänä päivänä näin kaunista ja tinkimätöntä musiikkia. Erikoismaininnan ansaitsevat miehen soittopelit eli sikarilaatikkokitarat, joiden soundi sopii tällaiseen revitykseen kuin se kuuluisa nyrkki silmään. Raakaa säröä on vähintäänkin riittävästi ja nämä mainiot soittimet repivät nautinnollisesti kuulijan sielun riekaleiksi. Myös BRBM:n laulu karkeassa kauneudessaan on kuin kotonaan tässä musiikillisessa maisemassa. Sori vaan kaikki bluesin diggailijat, jotka ette olleet paikalla, menetitte yhden kuluvan vuoden kovimmista jutuista Tampereella. Näin mahtavasti perinteitä kunnioittavaa ja samalla ehdottoman omailmeistä vääntöä ei liian usein tarjolla ole. Kuuntelen tätä kirjoittaessani Black River Bluesmanin ja Croaking Lizardin uusinta levyä nimeltään "Rat Bone" ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille oikean musiikin ystäville. Suokaa itsellenne tämän levyn tuottama nautinto ja seuraavalla kerralla miehen vieraillessa täällä olette sitten tekin paikalla vaipumassa musiikilliseen nirvanaan. Aivan upea keikka hienossa paikassa. Kannattaa muuten ihan oikeasti tarkkailla näiden pienten paikkojen, esimerkiksi Huurupiilo, Kahvilla, Blues Baari ja Kujakolli, musiikkitarjontaa. Hyvin usein tarjolla on ainutlaatuisia helmiä.

Kiitos nautinnollisesta illasta Black River Bluesman. Kiitos myös yleisölle ja tietenkin Blues Baarin ystävällisille kaveruksille Tapsalle ja Patrickille. Keep up the good work!
Jyrki Kallio
 
---
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

• “Black River Bluesman don’t play no pretty music. Their blues are raw and powerful, played straight from the heart. Black River Bluesman brought the house down with their performance at Torun Blues Festival and people went crazy. This is the blues played the way I like.”
Przemek Draheim, ”Glosem Bluesa”, ”Z Bluesem na Ty” www.blues.pl/draheim, Poland

 
---

Jazzrytmit 2/2008:

Mustiolaisen Jukka Juholan luotsaama kvartetti tunnettiin aikaisemmin nimellä The Cockroach Combo ja uuden nimen, The Croaking Lizard, myötä on tehty myös miehistön vaihdoksia. Yhtyeen alkuperäisten jäsenten, Juhola ja Lindgren lisäksi, mukaan ovat astuneet rumpali Antti Huttunen ja kitaristi Jussi Konttinen. Pari virallista pitkäsoittoa- Not a Dog-gone Thing (2003) ja Ants in my Kitchen (2005) – aikaisemmin julkaissut The Cockroach Combo – sai positiivista suitsutusta niin mediassa kuin keikoillakin ja samaa linjaa tuntuu jatkavan myös uunituore kokoonpano tämän vuoden tammikuussa äänitetyn cd:n myötä.

Uutuuslevylle on päätynyt yksitoista sävellystä, jotka yhtä tekstiä lukuun ottamatta ovat kaikki Juholan sävellyksiä ja sanoituksia. Avausraidasta lähtien tuo edellislevytyksistä tuttu rosoisuus ja raakuus astuu eetteriin ja saa kuulijan vaipumaan kuin ekstaasiin. Yhtyeen hypnoottinen rytmitys baritonikitaran ja rumpujen kanssa yhdistettynä Lindgrenin huuliharputteluun ja Juholan pelkistettyyn laulantaan ja kitarointiin vievät yhä syvemmälle sinisävyjen alkulähteitä. Suoranaista sukulaisuussuhdetta Fat Possum-merkin artistien tuotoksien kanssa nauttiva ryhmittymä ammentaa mausteita soppaansa myös muun muassa indie-popista, punk- ja psykobluesista sekä garagerockista.

Ilmeisen suurimmalta osaltaan livenä äänitetyn levyn materiaali nojaa perusteiltaan hyvin perinteisiin sinisävyihin, mutta kasvaa yhtyeen jäsenten käsittelyssä uuteen ulottuvuuteen, aivan kuin saavuttaen kaiken yläpuolella olevan henkisen tilan. Tämä hypnoottisuus onkin kaiken kantava voima ja siitä tuntuu yhtyeellä olevan ammennettavaa loputtomasti. Yksinkertaiset liikkeet ja turhia soundikikkailuja välttäen yhtye kulkee omaa yksinäistä tietään, päätyen lähelle hallusinaatiota, missä kaikki palkitaan. Jukka ”Black River Bluesmanin” luotsaama The Croaking Lizard on maamme oloissa aivan omaa luokkaansa ja nostaa Mustion tukevasti maailman kartalle.    Auvo Laaksonen

---

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Salon Seudun Sanomat 15.3.2008. Viikon levy:

Jukka Juhola alias Black River Bluesman tunkeutuu yhä syvemmälle kotikunnaitaan halkovan Mustionjoen mutiin. Miehen uusin pitkäsoitto on muhevan rosoinen sameiden vesien mutaista räimettä.

Juhola kavereineen kutsuu musiikkiaan punk- tai psykobluesiksi tai joksikin muuksi – aina tilanteen mukaan. Se on kuitenkin ollut varmaa jo hyvän aikaa, että tämä porukka ei jätä ketään kylmäksi esiintyessään.

Mitään kaunista musiikkia Black River Bluesman and the Croaking Lizard-trio ei esitä. Yhdessä Juhola, kitara ja laulu, Jussi Konttinen, baritonikitara, Juha ”Kisko Kid” Lindgren, huuliharppu ja Antti Huttunen, rummut, takovat sellaista rajun hypnoottista menoa, että heikompaa hirvittää.

Konttisen baritonikitara ja Lindgrenin huuliharppu takovat kokonaisuuteen oman garage-tyylisen bonuksensa.

Tammikuussa 2008 äänitetty tuore pitkäsoitto Rat Bone tarjoilee yksitoista näytettä kvartetin soitosta. Niin ja Juholan laulu, joka raakuudessaan sopii kokonaisuuteen kuin alligaattorit Mississippiin. Juhola itse on luonnollisesti säveltänyt kaikki levylle päätyneet kappaleet.

 Black River Bluesman and the Croaking Lizard on jo monissa liemissä muhinut kokoonpano. Suomalaisbändin tuntevat tätä nykyä jo mm. Nepalin bluespiirit, kun ryhmä vieraili viime vuonna Himalajan bluesfestivaaleilla.

Antaa palaa! Vaan, sitähän te jo teettekin!    Veli-Matti Henttonen

---

Red Lick Records (UK), March 2006:

There are some big blues fans in Finland and some damn good blues musicians too! ...Jukka Juhola—the hard rocking bluesman from the tiny Finnish village of Mustio (black river in English) has put out two CDs of raucous, raw and unrefined big blues noises that have the verve and power of some of the Fat Possum releases. He sings his blues based ramblings in a rusty throaty howl that reverberates around his over-amplified blues guitar which in turn is driven along by a hard hitting rhythm section and the full blown harp played by his cousin Kisko Kid. Played at high volume, these CDs remind me of the throbbing exuberant vitality of some of the best Fat Possum albums. Not for purists of course but I think Junior Kimbrough and RL Burnside would have dug the mess o’noise Jukka Johola serves up on these two CDs.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

---